Tapailin jonkin aikaa yhta matkustajaani.

En tosin tavatessamme tiennyt etta han oli ollut kyydissani. Se tuli ilmi vasta myohemmin. Me tapasimme ravintolassa. Sellaisessa jossa lentava henkilokunta usein vapaa-ajallaan tapaa. En tieda tiesiko mies tata. Luultavasti tiesi.

Tapailimme muutaman kuukauden. Suhteemme perustui pitkalti seksille. Mutta oli siina muutakin. Han oli erittain kohtelias ja hyvakaytoksinen. Lammin ja huomioonottava. Seka vapaa. Ihmettelin sita, silla mies oli komea, varakas ja huumorintajuinen. Jo mainitsemieni ominaisuuksien lisaksi.

Myohemmin ymmarsin vahan enemman. Mies oli erittain innostunut ammatistani. Halusi usein seksia kun tulin toista, virkapuku yha yllani. Rakasti nostaa helmaani takaapain ja ottaa minut. Riisua pukuni. Nuuskia sita. Silittaa sen kangasta ja minua sen alla. Hanesta mikaan ei ollut seksikkaampaa kuin nahda minun istuvan uniformussani, paljastaen vilauksen saariani verhoavia sukkanauhoja. Mies ei saanut katsettaan niista.

Ajan myota seksi ilman virkapukua ei enaa tullut kysymykseenkaan. Mukavan illan paatteksi jouduin pukeutumaan tyoasuuni miehen mieliksi. Joskus pelkat mustat nahkahansikkaani kelpasivat. Rakastelimme ne kadessani usein. Kerran yllatin miehen masturboimasta niihin.

Se oli jo lopun alkua.

Aloin ottamaan etaisyytta. En vastannut puheluihin ja palautin pienia lahjoja joita mies toimitti hotellihuoneisiini. Peruin tapaamisia tai halusin tavata ystaviemme kanssa. Yhteisilla illallisilla. Pidin yha miehesta kovasti, hanen seuransa oli loistavaa. Seksi vain oli tullut minulle ongelmaksi.

Mies aisti taman ja kavi epatoivoiseksi. Ilmestyi lennoilleni. Vaani ja maanitteli. Kosi.

Lopetin suhteen taysin. Julmasti ja kylmasti.

Hankin lahestymiskiellon.

 

Silloin talloin extraan yksityislennoilla. Niilla tienaa hyvin ja paivat eivat ole kovin raskaita. Haittapuolena ovat tylsyys, yleiset yopymiset kohteessa seka, koska olet ainoa miehiston jasen matkustamossa ja useimmiten myos ainoa nainen, 'intiimimpi' kanssakaynti matkustajien kanssa.

Eraalla venajalle suuntautuvalla lennolla minulla oli vain yksi matkustaja. Keskieurooppalainen mies matkalla Petroskoihin. Mies ei puhunut minulle juuri mitaan. Tarjoiltuani hanelle lounasta, keskittyi han tietokoneeseensa ja mina kirjaan. Saannollisin valiajoin kavin tayttamassa hanen lasinsa. Kallista shamppanjaa. Han tosin joi hyvin vahan.

Lahestyessamme Petroskoita siivosin pantrysta ne vahat tarjoilun jaljet joita lennon aikana oli tullut. Kaadoin pois puoli pulloa kivennaisvetta. Suljin karryt sineteilla ja tyhjensin kahvinkeittimen. Vanhasta tottumuksesta, suuremmalla lentoyhtiolla ja vanhemmilta lentoemannilta opitusta tavasta, saastin puolityhjan shamppanjapullon viimeiseksi poydalle. Juuri ennen laskua menin koneen ainoaan wc:hen ja kaadoin wc istuimen paalla shamppanjan varpailleni. Nylonisten sukkahousujen ollen yha paallani. Tapa on aivan yleinen lentoemantien parissa. Kylma kupliva shamppanja viilentaa ja virkistaa varpaille kaadettuna nimittain valtavasti. Ja juoma menisi alas viemarista joka tapauksessa.

Olin jattanyt oven raolleen. En tarkoituksella. Huolimattomuuttani ehka. Suoristaessani selkani huomasin ainoan matkustajani katseen peilissa. Hanen paikaltaan oli suora nakoyhteys minuun.

Han enka minakaan sanonut mitaan. Kuivasin jalkaterani ja sujautin mustat korkokenkani takaisin jalkaan. Mies katseli yha. Heitin tyhjan pullon wc:n roskakoriin, poyhin hiuksiani ja kavelin takaisin keittioon. Emme puhuneet sanaakaan.

Laskeuduttuamme mies seisahtui keittioon. Han katsoi minua kuin aikoisi sanoa jotain. Kohautti sitten sanattomana olkiaan ja laskeutui portaita alas. Hyvastelin miehen tavan mukaan, asiallisesti.

Miehen noustua hanta odottavaan mustaan autoon kaannyin takaisin keittioon ja kumarruin nostamaan oman laukkuni komerosta. Tunsin kuinka lentajat kumpainenkin astelivat ohitseni ulos. Tarkistin viela ennen poistumistani etta kaikki oli ok. Virrat sammutettu, karryt sinetoitu ja lukossa, seka sahkolaitteiden sulakkeet ulkona.

Yht'akkia tunsin jonkun lasnaolon oviaukossa.

Mies oli tullut takaisin. Seisoi ovensuussa. Kysyi minulta, arasti kuin pikkupoika.

Josko voisi saada sukkahousuni.

 

 

Useita vuosia sitten tapasin lennolla Singaporesta Amsterdamiin eraan belgialaisen miehen. Han oli matkalla kotiin idassa viettamaltaan lomalta ja istui ruskeana ja rentoutuneena ensimmaisen luokan ensimmaisessa rivissa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tuohon aikaan olivat ensimmaiset digikamerat juuri tulleet markkinoille. Mies esitteli omaa uuden uutukaistaan ylpeana. Vilautti joitain matkaltaan ottamiaan kuviakin ja halusi selkeasti enemman aikaani. Lento oli kuitenkin, pitkasta lentoajastaan huolimatta, varsin kiireinen ja minulta ei liiennyt, ei talle kuin muillekaan miehille, standardia enempaa huomiota.

 

Lahestyessamme jo Amsterdamia nappasi mies minusta valokuvan. Sanoi sen onnistuneen hyvin. Itse en asiaa ehtinyt tarkistamaan ja lahtiessaan mies vinkkasi ovella etta toimittaa kuvan minulle.

 

Useaa viikkoa myohemmin oli firman sahkopostiin tullutkin postia vieraasta osoitteesta. Viesti ja valokuva. Viestissa kiitettiin mukavasta lennosta ja hyvasta palvelusta. Kehaistiin hieman habitustani ja kutsuttiin illalliselle, mikali osuisin Brysseliin jonain paivana.

 

Valokuva tosin ei esittanyt minua.

 

Siina mies oli polvikyykassa petaamattomalla sangylla. Alasti. Penis noin 90 asteen kulmassa. Kasvoillaan hanella oli tyytyvainen ja ylpea ilme.

 

‘When in Brussells, pls contact me’ luki kuvan alla.

 

 

 

Silloinen miesystavani oli kuvan nahtyaan riemuissaan. Han nousi niilta sijoiltaan ja otatti itsestaan kuvan taloyhtiomme palokirves uhkaavasti kourassaan. Kuvan alle han kirjoitti:

 

‘When in <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />New York, pls contact me’

 

Belgialaisesta miehesta en kuullut taman jalkeen.

 

 

 

Se miksi asia nyt, nain monen vuoden jalkeen, tuli mieleeni on mielenkiintoinen.

 

Luin eilen kansainvalista talousjulkaisua ja tunnistin eraasta, suuren monikansallisen yhtion johtokuntaa esittavasta kuvasta, saman miehen.

 

Valitettavasti vuodet eivat ole olleet hanelle lempeita.

 

 

Kaksi lihavaa, punakkaa ja vastenmielista sikaa istuu busineksessa ja nauraa irstaasti jollein jonka toinen kertoi. Toinen kohottaa kattaan ja painaa kutsunappia. Katson keittiosta kun han tekee sen. Taas. Samat kusipaat ovat juoksuttaneet koko miehistoa lahdosta lahtien. Eika ole vaikea arvata mista tallakin kertaa on kyse. Kavelen miehia kohti ja hymyilen kauniisti. Mielessani naen vakivaltaisia kuvia kuinka kouluttaisin oikeaa asiakaskayttaytymista naihin miehiin.

- No herrat mita saisi olla, talla kertaa?

- Konjakkia, molemmille. Laita tuplat. Tai tuo koko pullo samantien.  Kiiltava naamainen paskiainen katsahtaa taman sanoessaan toista ja molemmat purskahtavat eltaantuneeseen nauruun.

- Joo, jata koko pullo! Eipahan tarvitse sitten meidan kokoajan soitella.

Hymyilen sanomatta sanaakaan ja kavelen keittiosta konjakkipullon. Kaadan molemmille tuhdit lasilliset mutten jata pulloa poytaan. Tunnen pois kavellessani kuinka miehet katsovat poistuvaa selkaani ja kaytavan puolimmainen myos takapuoltani ja saariani. Kuulen muutamia irtonaisia sanoja sielta taalta.

- ...nihilisti... just niin tyypillista... kummia ammia.... tiukka perse..

Keittiossa katsomme kollegan kanssa toisiamme muttemme sano mitaan. Ei tarvitse. Tata tama on. Laitan konjakkipullon hyllylle, otan lasin vetta ja istun alas. Huuleni eivat ehdi koskettaa muovista mukiani kun soittokello jo taas soi. Vilkaisen paikaltani kaytavalle ja naen juuri palvelemani herran hikitaplaisen kainalon sulkeutuvan alas, tanakan torson viereen. Nousen ylos ja kavelen miesten luokse.

- Miten voin auttaa?

- Kipaseppas tytto yhet kaljat viela. Pistaa tama konjakki niin janottamaan..

Niimpa. Tata jatkuu viela reilun tunnin. Jossain vaiheessa alamme rajoittamaan tarjoilua heidan suuntaansa. Siihen mennessa kaikki on mennyt juuri kuten he matkansa halusivatkin menevat. Ryypaten ja juoksuttaen. Nyt konjakki alkaa tehda tehtavaansa. Toinen nousee huojuen pystyyn ja lahtee epavakaan tynnyrimaisesti vyorymaan kohti vessaa. Toinen jaa yksinaisena paikalleen kaivelemaan nenaansa. Ottaa sitten sormen sieraimestaan, katsahtaa sita ja nostaa sen sitten taas soittonapille.

- Niin mita saisi olla?

- Tietaako neiti mik-khh-si me miehet tavataan kut-tssh-sua sinunlaisiasi naisia?

- No ei nyt tule mitaan mieleen. Jotenkin arvaan etta aiot nyt sen nyt minulle kertoa.

- Joo, kato maailmalla oppii.

- Niin mita? Oppii mita?

- Kielia.

- ???

- Joo. Dick teasereiksi me teita tavataan kutsua.

- Kullin kutittajiksi!

- Tajuatko?

- Dick Teaser!!

Mies meinaa kuolla nauruun. Hanen rasvainen naamansa on vaantynyt melkein tuskaiseen irveeseen ja pienet hikipisarat tiristyvat otsanahkaan hanen haukkoessa henkeaan. Mies vaantyy tuolissaan kaksin kerroin ja nayttaa kuin saisi sydankohtauksen. Toivon etta saisi. Seison paikallani ja katselen edessani rohisevaa, korskuvaa ja punaista ihmisraunioita.

Ihan oikeesti. Mita helvettia? Mista naita possuja oikein tulee?

 

 

 

 

- Kumman kaa sa olisisit, ton peramiehen vai kapteenin?

- Emma nyt oikein jaksais naita sun juttuja..

- NO vastaa nyt, osaathan sa sanoa. Niissa on molemmissa puolensa. Peramies on hyvannakoinen ja nuori. Hyvakroppanenkin se on. Ja vapaa. Se on aika hyva pointti..

- Pitaako tassa nyt jotenkin valita miehet ennen perilletuloa, sitako sa nyt ajat takaa?

- ..ja sit taas toi kippari on omalla vanhemman miehen charmillaan tosi puoleensa vetava. Se on tietty naimisissa mutta ei se nyt mikaan suuri ongelma ole ennenkaan niille ollut..

- Voi luoja sun kanssas. Onhan se nyt ongelma. Viimeistaan sille vaimolle, olettaisin ainakin.

- No. Sano nyt. Kumman kaa olisit?

- Naista kahdesta siis pitais valita?

- Ei se nyt helvetti voi olla noin vaikeeta!

- On se sikali etta ma olen ollut jo molempien kanssa.

 

- Eika niista kumpikaan ollut mitenkaan erityisen vakuuttava.