Useita vuosia sitten tapasin lennolla Singaporesta Amsterdamiin eraan belgialaisen miehen. Han oli matkalla kotiin idassa viettamaltaan lomalta ja istui ruskeana ja rentoutuneena ensimmaisen luokan ensimmaisessa rivissa.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Tuohon aikaan olivat ensimmaiset digikamerat juuri tulleet markkinoille. Mies esitteli omaa uuden uutukaistaan ylpeana. Vilautti joitain matkaltaan ottamiaan kuviakin ja halusi selkeasti enemman aikaani. Lento oli kuitenkin, pitkasta lentoajastaan huolimatta, varsin kiireinen ja minulta ei liiennyt, ei talle kuin muillekaan miehille, standardia enempaa huomiota.
Lahestyessamme jo Amsterdamia nappasi mies minusta valokuvan. Sanoi sen onnistuneen hyvin. Itse en asiaa ehtinyt tarkistamaan ja lahtiessaan mies vinkkasi ovella etta toimittaa kuvan minulle.
Useaa viikkoa myohemmin oli firman sahkopostiin tullutkin postia vieraasta osoitteesta. Viesti ja valokuva. Viestissa kiitettiin mukavasta lennosta ja hyvasta palvelusta. Kehaistiin hieman habitustani ja kutsuttiin illalliselle, mikali osuisin Brysseliin jonain paivana.
Valokuva tosin ei esittanyt minua.
Siina mies oli polvikyykassa petaamattomalla sangylla. Alasti. Penis noin 90 asteen kulmassa. Kasvoillaan hanella oli tyytyvainen ja ylpea ilme.
‘When in Brussells, pls contact me’ luki kuvan alla.
Silloinen miesystavani oli kuvan nahtyaan riemuissaan. Han nousi niilta sijoiltaan ja otatti itsestaan kuvan taloyhtiomme palokirves uhkaavasti kourassaan. Kuvan alle han kirjoitti:
‘When in <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />New York, pls contact me’
Belgialaisesta miehesta en kuullut taman jalkeen.
Se miksi asia nyt, nain monen vuoden jalkeen, tuli mieleeni on mielenkiintoinen.
Luin eilen kansainvalista talousjulkaisua ja tunnistin eraasta, suuren monikansallisen yhtion johtokuntaa esittavasta kuvasta, saman miehen.
Valitettavasti vuodet eivat ole olleet hanelle lempeita.
